Kenno Digikameran kuvakenno koostuu valoherkistä soluista, joihin valo tulee eriväristen suotimien läpi. Kennoon tulevat valoarvot muutetaan sähköiseen muotoon. Oheisessa kuvassa on 35 mm filmi ja erään digikameran kenno. Kuvan tarkkuuteen vaikuttaa kameran kennon ominaisuudet. Mitä enemmän kennossa on valoherkkiä pikselikohtia, sitä enemmän kuvaan saadaan pisteitä ja sitä tarkempia kuvia muodostuu. Mitä laadukkaampi kenno on, sitä paremmin värit toistuvat. Mitä suurempi kennon koko on, sitä laadukkaampia kuvista saadaan. Paremmat ja tarkemmat kennot ovat tyypillisesti kalliimmissa kameroissa. Digikameran kenno eroaa kuvanlukijan kennosta siinä, että kuvanlukijassa luetaan vain yksi pisterivi kerrallaan, mutta kamerassa on luettava koko etsimessä näkyvä kuva-alue yhdellä kertaa. Kameran kuvakennossa on elementtejä pysty- ja vaakasuunnassa saman verran kuin sen suurin tarkkuuskin on. Kameroiden kennot ovatkin siksi kalliimpia ja monimutkaisempia kuin kuvanlukijoiden. Tyypillisen digikameran kenno on toteutettu GRGB-menetelmällä, eli siinä on kaksinkertainen määrä vihreitä alueita ver­rattuna punaisiin ja sinisiin. Tämä johtuu siitä, että ihmissilmä on herkin vihreille sävyille, joten ne saadaan paremmin kuvaan useampien alueiden avulla. Jokainen kuvakennon valoherkkä solu pystyy erottamaan vain valon voimakkuuksia. Solun päällä olevan värillisen suotimen avulla voidaan erotella haluttujen värien voimakkuudet. Esimerkiksi erään neljän miljoonan pikselin digika­me­ran kuvakennon pikselialue on esimerkiksi 2384 x 1734 (4 133 856 pikseliä), joista jokainen pikseli sisältää yhden sävyarvon (0–255) seuraavista sävyistä: vihreä, sininen tai punainen. Huomaa, että pisteen muodostamista varten tarvitaan neljän solun ryhmä, joten kuvanottohetkellä kuvan koko on puolet lopullisesta kuvasta. Lopullinen kuva muodostetaan asettamalla lisää pisteitä pisteiden väliin (interpolointi) monimutkaisten kaavojen avulla. Se, miten hyvin tämä prosessi suoritetaan, vaikuttaa kuvan laatuun merkittävästi. Siksi kameroiden väillä saattaa olla suurehkojakin laadullisia eroja. (Lisäksi kuvanlaatuun vaikuttaa kennon ja optiikan laatu.) Kameran interpolointi toimii huomattavasti paremmin kuin kuvankäsittelyohjelman, koska kameralla on käytössään päävärien sävyarvojen lisäksi niiden keskinäinen järjestys ennen päävärien yhdistämistä RGB-pisteiksi. Lisäksi kuvakennoissa on useita solurivejä, jotka on mustattu. Näitä käytetään varausten ja muiden asioiden tarkistuksiin. Siksi kuvassa oleva pikselimäärä saattaa olla erilainen kuin ilmoitettu kennon pikselimäärä. Kennoja on toteutettu myös muillakin tekniikoilla, kuten esimerkiksi CMY-kenno (syaani, magenta ja keltainen). Lisäksi joissakin kennoissa solut saattavat olla erimuotoisia. CCD-kenno on laadultaan paras kennovaihtoehto, mutta CMOS-kenno on huomattavasti edullisempi, jonka takia jotkut kameravalmistajat käyttävät sitä mielellään. Koska CMOS-kenno tuottaa enemmän kohinaa, käytetään niiden yhteydessä erityistä kohinanpoisto-ohjelmaa. Tämä ohjelma taas tosin pienentää kennotekniikoiden hintaeroa.